Yhteistuotannon ympäristövaikutukset

Sähkön ja lämmön yhteistuotanto (combined heat and power, CHP) on tehokas polttoaineiden käyttöön perustuva energiantuotantomuoto: energiasta saadaan hyödynnettyä lähes 90 %. Hyvän hyötysuhteen ansiosta luonnonvaroja säästyy ja päästöt ilmaan tuotettua energiayksikköä kohden ovat alhaisemmat kuin erillisessä sähköntuotannossa. Myös ympäristöön johdettavan hukkalämmön määrä on olennaisesti vähäisempi.

Koska yhteistuotanto perustuu polttoaineiden polttoon, sen merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvät savukaasupäästöihin ja sivutuotteiden, kuten tuhkan käsittelyyn.

Keskeisin keino päästöjen vähentämiseksi on siirtyminen fossiilisista polttoaineista uusiutuviin polttoaineisiin. Uusiutuvat polttoaineet ovat hiilidioksidineutraaleja ja useimmissa tapauksissa myös rikkipäästöt vähenevät merkittävästi. Typenoksidien päästöjä vähennetään polttoteknisin keinoin ja hiukkaspäästöjä eri tyyppisillä suodattimilla. EU-maissa toimivat voima- ja lämpölaitoksemme täyttävät pääosin teollisuuspäästödirektiivin mukaiset parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset.

Hyödynnämme yhteistuotannossamme monipuolisesti ja joustavasti eri energialähteitä ja pyrimme lisäämään uusiutuvien polttoaineiden käyttöä. Euroopassa käytämme polttoaineena biomassaa, turvetta, jäteperäisiä polttoaineita, maakaasua ja  hiiltä.

Polttoaineiden käytöstä syntyy sivutuotteena tuhkaa. Euroopan voimalaitoksillamme selvästi yli puolet syntyvästä tuhkasta hyödynnetään rakennusaineteollisuudessa, maanrakentamisessa tai kaivostäytössä. Loppuosa sijoitetaan kaatopaikoille. Venäjällä tuhka pumpataan vesipitoisena lietteenä tuhka-altaisiin. Tuhkalietteelle ei ole hyötykäyttöä.

CHP-tuotannon vesistövaikutukset ovat yleensä vähäisiä. Jäähdytysvesiä syntyy vain ajoittain mahdollisten lisälauhduttimien käytön yhteydessä. Jätevedet käsitellään voimalaitosten omilla jätevesilaitoksilla ennen johtamista ympäristöön tai kunnalliseen viemäriverkkoon.

24.2.2016