Kari Kankaanpään kommentti HS:ssa 23.11.2012

Päästökauppa toimii, kun sen annetaan toimia


Professorit Markku Ollikainen ja Ilkka Savolainen tarkastelivat erinomaisessa artikkelissaan HS:n vieraskynä-palstalla 19.11. Euroopan ilmastopolitiikkaa. Analyysi osuu naulan kantaan: EU:n ilmastopoliittinen ohjaus tosiaan on murrosvaiheessa ja tilannetta on arvioitava kriittisesti.

Päästökauppa oli käynnistyessään lupaava järjestelmä. Se rupesi kuitenkin varsin pian yskimään, koska jäsenmaat heittivät rattaisiin kansallisia elementtejä pönkittääkseen omia uusiutuvan energian intressejään. Päästökauppa alkoi vesittyä ja uusiutuvan energian politiikat alkoivat nakertaa myös sähkömarkkinoiden toimintaa. Lisäksi Euroopan hiipuva talous heikensi päästökaupan toimivuutta.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaa leimaa heikko koordinaatio. Myös tavoitteet ja keinot ovat osin sekaisin. Päästökauppa, uusiutuva energia ja energiatehokkuus ovat kaikki kannatettavia asioita, mutta niiden sekakäytössä ei ole järkeä. Vuoden 2020 jälkeen EU:n on asetettava ainoastaan kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite ja valittava toteutuskelpoiset toimet siihen pääsemiseksi. Tulevassa komissiossa energia- ja ilmastopolitiikka olisi syytä keskittää yhden komissaarin vastuulle.

Päästökauppa on edelleen paras keino hillitä ilmastonmuutosta, mutta sen on annettava toimia markkinaehtoisesti. Hiilidioksidin hinnan on oltava nykyistä merkittävästi korkeampi, jotta uudet teknologiat, esimerkiksi hiilidioksidin talteenotto ja varastointi  (CCS) etenevät. Päästökauppaa on remontoitava jo kaudella 2013-2020 poistamalla ylimääräisiä päästöoikeuksia markkinoilta pysyvästi. Sen jälkeen tarvitaan selkeä ja kunnianhimoinen päästövähennyspolku aina vuoteen 2050 saakka, jos aiomme aidosti vähentää päästöjä. Ilmaston lämpeneminen näyttää tapahtuvan odotettua nopeammin, ja sen hillitsemisen tulee taloustaantumasta huolimatta säilyä poliittisen agendan kärjessä.

Päästökauppa on huomattavasti tehokkaampi ja halvempi keino kannustaa puhtaisiin investointeihin kuin kullekin tuotantomuodolle räätälöidyt kansalliset tilkkutäkkituet. Uusiutuvalle energialle Euroopassa maksettavat kansalliset tuotantotuet lähentelevät mittasuhteiltaan jo maataloustukia. Eurooppalaisen puhtaan teknologian osaamisen vahvistamiseksi yhteiskunnan varoja olisi mielekkäämpää ohjata uuden teknologian kehittämiseen kuin tuotantotukiin. Selvitykset osoittavat, että siirtymällä kansallisista uusiutuvien energian tuista EU:n laajuiseen markkinaehtoiseen tukijärjestelmään saavutettaisiin vuositasolla 14 – 17 miljardin euron säästöt. Eiköhän Euroopassa ole rahalle muutakin käyttöä kuin energian tuotannon tukeminen?


Kari Kankaanpää
Kestävän kehityksen päällikkö
Fortum

7.12.2012