Etelä-Suomen suurten kaupunkien asukkaat ja ilmasto energiaverouudistuksen maksumiehiksi

Mielipidekirjoitus, julkaistu Helsingin Sanomissa 14.7.2010. Hallituksen kaavailemat uudet polttoaineverot sakottavat vähäpäästöistä, maakaasuun perustuvaa sähkön ja lämmön yhteistuotantoa.

Helsingin Sanomat käsitteli pääkirjoituksessaan (10.7.2010) hallituksen suunnitteleman polttoaineverouudistuksen vaikutuksia kaukolämmön hintaan Helsingissä. Helsingin ohella tehokas maakaasuun perustuva sähkön ja lämmön yhteistuotanto on käytössä mm. Espoossa, Kauniaisissa, Kirkkonummella, Tampereella ja Lahdessa. Näissä Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa kaukolämmön hintaan kohdistuu suuria korotuspaineita, jos maakaasun verotusta nostetaan yli 400 prosentilla vuonna 2011. Esimerkiksi Espoossa tämä merkitsisi reilun 15 prosentin korotusta kaukolämmön hintaan. Helsinkiläiset eivät siis yksin ole joutumassa verouudistuksen maksumiehiksi.

Ympäristön näkökulmasta on erittäin merkillistä, että kivihiili ja turve saavat ehdotetussa verouudistuksessa huomattavasti lempeämmän kohtelun kuin maakaasu, vaikka niiden ominaispäästöt kaasuun verrattuna ovat huomattavasti korkeammat - turpeen jopa kaksinkertaiset.

Kivihiilen verotus nousee noin 80 % ja turpeelle ehdotetaan vain matalaa energiaveroa, jota ei ilmastosyillä voida perustella. On myös kyseenalaista voiko sitä perustella edes kotimaisilla työllisyysvaikutuksilla, sillä Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin turve kannattaa rekkarallin sijaan tuoda laivalla Baltiasta. Tuonti vähentäisi myös turpeen kuljetuksista aiheutuvia päästöjä.

Myönteisten ilmastoratkaisujen sijasta verouudistus ohjaa kaukolämpöyhtiöitä suosimaan maakaasun sijaan päästöiltään huomattavasti huonompia vaihtoehtoja, eli kivihiiltä ja turvetta. Veromuutokset syövät myös pohjaa tehokkailta ja järkeviltä investoinneilta. Esimerkiksi Fortum investoi noin 200 miljoonaa euroa uuteen, huipputehokkaaseen, maakaasua käyttävään yksikköön Espoon Suomenojalla. Laitos otettiin käyttöön viime syksynä. Sen avulla hiilen käyttö on voitu lähes puolittaa ja öljyn käyttöä vähentää merkittävästi. Kaavailtujen veroratkaisujen valossa on kuitenkin kyseenalaista, kuinka paljon uutta yksikköä kannattaa ajaa jatkossa.

Jos esitysluonnos toteutuu ja maakaasua käyttävän kaukolämmön kilpailukyky oleellisesti heikkenee, kannustaa se hiilen käyttöön tai kotitalouksien kannalta kalliisiin ja turhiin investointeihin. Kaukolämpö on erinomainen ratkaisu suurissa asutuskeskuksissa ja kaupunkitaajamissa - etenkin jos niissä on jo tarvittava infrastruktuuri. Myös kansantalouden kannalta olisi sulaa hulluutta tehdä tehokas ja toimiva infrastruktuuri kilpailukyvyttömäksi.

Suurimmissa kaupungeissa kaukolämmön osuus lämmitysmarkkinoista on yli 90 prosenttia. Kaukolämmön kilpailukyvyn rapauttaminen muihin lämmitysmuotoihin verrattuna ei palvele ilmastoa eikä tiiviisti rakennettujen alueiden asukkaita. Kun kaukolämpö tuotetaan suurissa yksiköissä, päästään aivan eri luokan energiatehokkuuteen, kuin jos jokainen talo lämmittäisi omilla lämmityslaitteillaan. Kaukolämpö on sitä taloudellisempaa mitä tiheämmin rakennettu alue on ja mitä isompia rakennukset ovat.

Suomalainen kaukolämpö on energiatehokkuutensa ansiosta toiminut usein kansainvälisenä malliesimerkkinä. Lähes 80 prosenttia kaukolämmön tuotannosta perustuu Suomessa lämmön ja sähkön yhteistuotantoon, jossa polttoaineen energia hyödynnetään 80–90-prosenttisesti. Sähkön- ja lämmön yhteistuotantolaitokset ovat miltei kaksi kertaa tehokkaampia kuin erillistuotanto ja tämän tehokkuuden ansiosta ympäristöpäästötkin jäävät noin 30 prosenttia pienemmiksi. Yhteistuotanto säästää primäärienergian kokonaiskulutusta Suomessa arviolta noin 11 prosenttia.

Myös muualla maailmassa yhteistuotannon on katsottu olevan merkittävä keino ilmaston suojelemiseksi: on arvioitu, että sen edistäminen on EU:n suurin yksittäinen keino vähentää kasvihuonepäästöjä. On todella harmillista, että samaan aikaan kun muualla pyritään edistämään sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, olemme me poliittisin päätöksin heikentämässä tämän energia- ja ilmastotehokkaan tuotannon kilpailukykyä.



Anne Brunila
Johtaja, kestävä kehitys ja yhteiskuntasuhteet
Fortum Oyj

 

 

Takaisin