EU:n energia- ja ilmastopolitiikka vuodelle 2030: Komission Vihreä Kirja

​EU:n energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden ja niiden toteuttamiskeinojen suunnittelun on no-jauduttava EU:n kilpailukyvyn perustaan eli hyvin toimiviin energian sisämarkkinoihin. EU:lla ei ole varaa poliittisiin toimenpiteisiin, jotka eivät hyödynnä koko EU:n laajuisia sisämarkkinoita tai jotka eivät ole markkinaperusteisia ja/tai ovat pääosin kansallisia. Valitettavasti nykyinen suuntaus on tässä suhteessa hyvin kielteinen: kansalliset uusiutuvan energian tuet ovat johtaneet keskusteluun tarpeesta ottaa käyttöön kansallisia kapasiteettimekanismeja. Tällaisia mekanismeja on joko suun-nitteilla tai jo käytössä useissa jäsenvaltioissa. Jos päästökaupan toimintaedellytyksiä ei paranneta, riski kansallisten CO2-verojen käyttöönottoon kasvaa. Tämä kehitys on pysäytettävä.

Olemme tyytyväisiä siihen, että EU: n komissio tänään julkaistulla Vihreällä kirjalla käynnistää viral-lisesti keskustelun EU:n energia- ja ilmastopolitiikan viitekehyksestä vuodelle 2030. Energia-alalla, jossa investoinnit ovat pääomavaltaisia ja pitkäkestoisia, on tärkeää että keskeiset päätökset jotka koskevat tulevaisuuden energia- ja ilmastopolitiikan puitteita tehdään mahdollisimman pian.

Energia-ala on merkittävä investoija ja alan investointipotentiaali on vieläkin merkittävämpi. Kuiten-kin lähes kaikki markkinaehtoiset investoinnit Euroopassa ovat tällä hetkellä pysähdyksissä tulevaa lainsäädäntöä koskevan epätietoisuuden takia. Keskeinen epävarmuustekijä liittyy EU:n pääs-tökauppajärjestelmän kehittymiseen ja hiilidioksidin hinnan rooliin vähähiiliseen yhteiskuntaan joh-tavan kehityksen ajurina.

On tärkeää hyödyntää voimassaolevan lainsäädäntökehyksen soveltamisesta saatuja kokemuksia, etenkin tavoitteiden asettamiseen liittyen. Nykyinen rakenne, joka perustuu useisiin tavoitteisiin ja päällekkäisiin ohjauskeinoihin, on luonut monimutkaisen järjestelmän, jossa eri ohjauskeinot vesit-tävät toistensa tehokkuutta ja luovat vääristymiä markkinoilla. Monimutkaiseksi asian tekee myös se, että ainoastaan yhden EU-tason tavoitteen eli CO2-tavoitteen toteuttaminen nojaa EU-tason ohjausmekanismiin kun taas kahden muun tavoitteen toteuttaminen perustuu puhtaasti kansallisiin toimenpiteisiin. Nykyisen politiikkakehyksen tehostamiseen onkin selkeä tarve, jotta vältettäisiin tarpeettomia kustannuksia ja suojeltaisiin EU:n taloudellista kilpailukykyä.

 
 

Fortumin näkemyksen mukaan:

 

• Tehokkaasti toimivat energian sisämarkkinat ovat edellytys kasvihuonekaasupäästöjen alentamistavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisimman kustannustehokkaasti, ja siten myös yhteiskunnalle mahdollisimman edullisin kustannuksin. Päähuomio on asetettava hii-lidioksidipäästöjen vähentämiseen. Vuoden 2030 energia- ja ilmastopolitiikan tulisi perustua CO2-päästöille asetettavaan sitovaan päätavoitteeseen.

• Vuoden 2030 CO2-tavoitteen tason täytyy olla linjassa vuodelle 2050 asetetun poliittisen viitetavoitteen kanssa (80 - 95% CO2 vähennys vuoden 1990 tasosta), ja sen tulisi mieles-tämme tulisi olla vähintään 40% vähennys vuoteen 2030 mennessä. Nykyisen lainsää-dännön mukaisilla toimilla päästään vain noin 60% CO2 vähennykseen vuoteen 2050 mennessä.

• EU:n päästökauppajärjestelmä on tehokkain mekanismi CO2-tavoitteen saavuttamiseksi. Toimia EU:n päästökauppajärjestelmän vakauden lisäämiseksi tulisi selvittää. Uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä tai energiatehokkuuden edistämistä koskevien tavoittei-den, mikäli sellaisia ylipäätään tarvitaan, tulisi tukea päätavoitteen eli CO2-tavoitteen to-teuttamista. Näitä muita tavoitteita koskevien edistämistoimenpiteiden ei pitäisi vesittää CO2:n hintakannustinta tai aiheuttaa ongelmia energian sisämarkkinoiden toiminnalle. Li-säksi uusiutuvan energian tukijärjestelmät tulisi mahdollisimman pitkälle yhdenmukaistaa.

• Eurooppalainen politiikka tarvitsee eurooppalaisen täytäntöönpanon. Täydentäviä kansallisia politiikkatoimia (CO2 verot jne.) on vältettävä, jotta varmistetaan tasapuoliset toiminta-edellytykset sisämarkkinoilla ja jotta vältytään tarpeettoman suurilta kustannuksilta.

 

 

Jatkotoimet:

• Keskustelu energia- ja ympäristöasioiden neuvostojen epävirallisessa kokouksessa 23. - 24.4. Eurooppa-neuvoston kokous 22.5. (painopiste energian sisämarkkinoissa)

• Julkinen kuuleminen avoinna 2.7.2013 saakka

• Komissio julkaisee Valkoisen Kirjan ennen vuoden 2013 loppua

 

 

 

 

Takaisin