EU:n ympäristö- ja energiatukia koskeva valtiontukiohje uudistuu

Euroopan komissio uudistaa ympäristönsuojelun valtiontukea koskevan ohjeen ja on pyytänyt jäsenvaltioilta ja muilta intressitahoilta näkemyksiä asiasta.

​Merkittävin uudistus liittyy siihen, että myös energiaa koskevat valtiontuet yhdistetään ympäristöperusteisia valtiontukia koskevaan ohjeeseen. Pidämme uudistusta hyvänä ja tarpeellisena  ja haluamme Fortumin puolelta tuoda esiin seuraavat näkökohdat (Fortumin vastine kokonaisuudessaan löytyy tämän sivun alareunasta):

 

• Valtiotukea koskeva ohje koskee energiainfrastruktuurin osalta vain sähköverkkoja, mutta mielestämme sen tulisi kattaa myös kaukolämpö- ja kaukokylmäverkot (erityisesti niissä tapauksissa, joissa tuotanto perustuu energiatehokkaaseen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon), sekä biokaasuun ja hiilidioksidin varastointiin ja kuljettamiseen liittyvä infrastruktuuri.

 

• Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön etusija-asemaa sähköverkkoon pääsyssä  (jota tällä hetkellä sovelletaan useissa jäsenvaltioissa) samoin kuin uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähkön vapauttamista kaikista markkinavelvoitteista, kuten tasevastaavuus, tulisi käsitellä valtiontukena uusiutuvalle energialle.

   

• Kapasiteettimekanismeja tulisi käyttää vain sellaisissa tapauksissa, joissa kapasiteetin riittävyyttä koskevat selvitykset selkeästi osoittavat, että kapasiteettimekanismeja tarvitaan riittävän sähköntuotannon varmistamiseksi. Mahdollisten kapasiteettimekanismien tulee perustua EU-tasolla määriteltyihin kriteereihin ja pelisääntöihin ja niiden tulisi olla ennemmin alueellisia kuin kansallisia.

 

• Teknologianeutraalius on tärkeä periaate, joka pitäisi huomioida paitsi uusiutuville energialähteille myönnettävissä tuissa, myös verotuksen kautta tapahtuvassa epäsuorassa tuessa sekä kapasiteettimekanismeissa. Päästöttömään tuotantoon, kuten vesi- ja ydinvoimaan kohdistuvat verot (esimerkiksi kiinteistö- ja ns. windfall-verot) tulisi valtiontukiohjeessa tulkita epäsuoraksi tueksi saastuttavalle tuotannolle.

 

• Komission tavoitteena on estää liian suurten valtiontukien maksaminen (ns. ylikompensaatio), mikä on myös Fortumin mielestä kannatettava lähtökohta. On kuitenkin syytä huomata, että teknologianeutraalissa lähestymistavassa ei voida  täysin välttyä ylikompensaatiolta, sillä tukitaso määräytyy aina  tehottomimman tuotantoyksikön marginaalikustannusten perusteella. Tietynasteisen ylikompensaation salliminen on myös myönteistä, koska se kannustaa yrityksiä siirtyä tehokkaampien tuotantoteknologioiden ja tuotantoyksiköiden käyttöön.

 

• Uusiutuvien energialähteiden tuissa tulisi siirtyä tuotantotukien maksamisesta markkinoiden toiminnan kannalta neutraalimpiin investointi- sekä tutkimus- ja tuotekehitystukiin. Vuoden 2020 jälkeen kaikki tuotantotuet tulisi asteittain poistaa. Poikkeuksen muodostavat tuet paikallisille, ympäristömyönteisille polttoaineille kuten biomassalle, biokaasulle, bioöljyille sekä esikäsitellylle ja käsittelemättömälle jätteelle, etenkin kun niitä käytetään  energiatehokkaaseen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon. Näiden tukeminen on perusteltua myös jatkossa, koska tuotantoon tarvittava raaka-aine täytyy jatkuvasti hankkia kilpailluilta markkinoilta eivätkä tuotannonaikaiset kustannukset alene samalla tavalla kuin esimerkiksi tuuli- tai aurinkovoimassa.

 

• Fortumin mielestä päästökauppa on kustannustehokkain tapa vähentää energiantuotannon hiilidioksidipäästöjä. Uusiutuvien energialähteiden tukijärjestelmien tulisikin huomioida päästökaupan ohjausvaikutus ja tuet tulisi asettaa tasolle, joka ei heikennä päästökaupan toimivuutta. Markkinoiden tehokkaan toimivuuden kannalta olisi myös oleellista, että tulevaisuuden tukijärjestelmät ovat vähintäänkin alueellisia eivätkä kansallisia.

 

Takaisin