Fortumin lausunnot voimalaitosverolaista valtiovarainvaliokunnan verojaostolle ja talousvaliokunnalle

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaosto ja talousvaliokunta pyysivät Fortumilta kommenttia suunnitellusta voimalaitosverolaista.

​Fortum Oyj:n lausunto valtiovarainvaliokunnan verojaostolle (10.10.2013) ja talousvaliokunnalle (22.10.2013)

 

 

 

Fortum kiittää mahdollisuudesta kommentoida hallituksen esitystä voimalaitosverolaiksi. Fortum on, mikäli vero lopulta säädetään esitetyssä muodossa, veron suurin yksittäinen maksaja; Fortumin osuus esityksen mukaisesta verosta olisi noin puolet. Fortum haluaa tuoda tietoon seuraavat näkemykset:

 

 

 

Hallituksen esityksen perustelut ovat pääosin virheellisiä ja harhaanjohtavia – kyse ei ole ansiottomasta vaan tarkoituksellisesta hyödystä kaikelle päästöttömälle energiantuotannolle

 

 

 

Päästökaupan tarkoitus on parantaa kaiken päästöttömän toiminnan kannattavuutta iästä riippumatta; direktiivissä ei millään tavalla kohdella uutta ja vanhaa kapasiteettia eri tavoin. Tällä tavoin kannustetaan investoimaan uuteen päästöttömään ja vähäpäästöiseen toimintaan kaikilla niillä aloilla, jotka päästökaup-pa kattaa. Lisäksi päästökaupan tarkoitus on kannustaa investoimaan myös vanhaan kapasiteettiin, pitämään se kunnossa ja käytössä mahdollisimman pitkään sekä kasvattamaan vanhojen laitosten päästötöntä ja vähäpäästöistä tuotantoa. Kun direktiivistä päätettiin kaikilla oli tai ainakin olisi pitänyt olla tieto siitä, että vanhaa päästötöntä sähköntuotantokapasiteettia on olemassa. Siitä huolimatta direktiivissä ei katsottu tarpeelliseksi kohdella uutta ja vanhaa kapasiteettia eri tavoin. Näin ollen kyse ei ole ei ole ansiottomasta hyödystä, kuten hallituksen esityksessä väitetään. Sen sijaan direktiivin uusimisen yhteydessä sähköntuotannon ilmaisesta päästöoikeuksien jaosta luovuttiin, koska sen katsottiin johtavan ansiottomiin tuottoihin.

 

 

 

Voimalaitosvero on selkeässä ristiriidassa asetettujen poliittisten tavoitteiden kanssa, mikä lisää kaikkien Suomeen suunniteltujen investointien epävarmuutta ja riskiä

 

 

 

Suomessa vallitsee laaja poliittinen yhteisymmärrys siitä, että kotimaista päästötöntä sähköntuotantokapasiteettia halutaan kasvattaa, ja että maahan tarvitaan myös ulkomaisia investointeja niin päästöttömään energiantuotantoon kuin ylipäätäänkin. Voimalaitosvero on selkeässä ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa, sillä se rankaisee nimenomaan kotimaista päästötöntä sähköntuotantoa. Kyse on harkintaverosta puhtaimmillaan, mikä nostaa Suomen maariskiä ja vaikuttaa kielteisesti kaikkiin Suomeen suunniteltuihin investointeihin, erityisesti päästöttömään energiantuotantoon suunniteltuihin investointeihin. Jos vero toteutetaan, verotason muutokset, valtiollisen kiinteistöveron laajeneminen muuhun energiantuotantoon, teollisuuteen tai muihin kiinteistöihin pysyvät alituisina riskitekijöinä.

 

 

 

Fortumin osalta windfall-vero on jatkuva ja erittäin merkittävä yhtiön arvoon vaikuttava riskitekijä; Fortu-min kurssi putosi kesäkuussa 2011 hallitusohjelman julkistamisen jälkeen muutamassa päivässä noin 15 % lohkaisten yhtiön arvosta noin 3 mrd. euroa.

 

 

Lainsäädännöllisesti erittäin hankala vero

 
 

Hallituksen esityksestä käy ilmi, että kyseessä on lainsäädännöllisesti erittäin hankalasti säädettävissä oleva vero. Esityksen mukaisesti määritelty windfall-voitto liittyy kunkin laitoksen tuottaman sähkön määrään, päästöoikeuden ja sähkön hintaan – ehdotettu vero taas ei, mistä seuraa useita ongelmia. Veron valikoivuus aiheuttaa sen, että veroa on arvioitava myös valtiontukinäkökulmasta. Lisäksi veroa voidaan pitää päästökauppadirektiivin vastaisena.

 

- Esitetty voimalaitosvero koskee vain osaa sähköntuotannosta:
* päästöjä aiheuttava sähköntuotanto veron ulkopuolella
* koskee vain vanhaa kapasiteettia, vaikka päästökauppadirektiivi ei millään tavalla jaa päästö-lähteitä vanhoihin ja uusiin laitoksiin
* koskee vain osaa päästöttömästä sähköntuotannosta; biomassaan perustuva sähköntuotanto veron ulkopuolella (esityksessä perustellaan kattavasti mutta epärelevantisti, miksi CHP:n yleensä pitäisi olla veron ulkopuolella, mutta biomassaan esitys ei ota kantaa millään tavalla)

 

- Vanhoihin laitoksiin tehdyt laajennus- ja kunnostusinvestoinnit nostavat jälleenhankinta-arvoa ja siten veron määrää, mikä on ristiriidassa veron perustelujen kanssa sekä päästökaupalla luotavien kannusteiden kanssa, mikä korostaa veron ristiriitaisuutta päästökauppadirektiivin kanssa. Esimerkiksi Loviisan ydinvoimalaitokseen on viime vuosina investoitu useita kymmeniä miljoonia mm. automaatiorakennuksiin, kiinteytyslaitokseen, dieselvaravoimaan liittyviin rakennuksiin, huoltojätetilojen laajennukseen, jäälauhduttimiin liittyvään uudisrakennukseen, kehityssimulaattorirakennukseen ja jatkossa nuo investoinnit ovat kasvussa, jotta laitosta voitaisiin ajaa turvallisesti lupien voimassaolon päättymiseen saakka. Käynnissä olevia ja tulevia investointeja ovat mm. merivedestä riippumattomat lauhdutintornit, kemikaalirakennus, dieselrakennuksen perusparannus, turbiinisalin laajennus, jne. Näillä investoinneilla turvataan laitoksen käyttöä aina lupien voimassaolon päättymiseen saakka, mutta ne nyt johtaisivat korkeampaan voimalaitosveroon.

- Valittu veroperuste johtaa hyvin erilaisiin verotasoihin ja epätasa-arvoiseen kohteluun laitosten välillä; Fortumin voimalaitoksia koskien alhaisin vero on 0,39 €/MWh, korkein 14,27 €/MWh. Sen lisäksi, että verotasot vaihtelevat, voi myös kysyä, ovatko nuo korkeimmat verotasot ylipäätään kohtuullisia.

 
 

Fortum esittää, että voimalaitosveron valmistelusta luovutaan. 

 

Vaihtoehtoisesti veroa on muutettava siten, että sen kilpailua vääristävä kohdentuminen korjataan. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että
- veron pitää kohdistua kaikkeen päästöttömään sähköntuotantoon mukaan lukien uusi kapasiteetti sekä biomassaan pohjautuva sähköntuotanto, sekä
- veroperustetta korjataan siten, että vero on kohtuullinen laitostasolla kaikissa tapauksissa ja että vero kohdistuu tasaisemmin eri tuotantomuotoihin ja laitoksiin.

 
 
 

 

Takaisin